elventhor.net

Vastine Kaisa Rastimon blogikirjoitukseen osoitteessa http://www.uusisuomi.fi/nakokulmat/kaisarastimo/kaikki-suomen-taiteilijat-ja-putkimiehet-liittykaa-yhteen
Kirjoitus on lainattu alla kokonaisuudessaan.

 Istun eduskunnan isossa auditoriossa ajatuksiini vaipuneena. Meneillään on Arkadia-seuran järjestämä Suomen kulttuuriministerien luokkakokous. Kuuntelen, kuinka eri aikakausien kulttuuriministerit aina Marjatta Väänäsestä ja Kalevi Kivistöstä Kaarina Drombergiin kertovat hyvinkin vilpittömistä tavoitteistaan kehittää suomalaista kulttuuria. Pääosaan keskustelussa nousevat taistelut kulttuurin määrärahoista valtiovarainministeriön kanssa sekä taiteilijan toimeentulon turvaaminen.
Mielenkiintoinen keskustelu stimuloi minut pohtimaan elämäni suurinta irtiottoa. Kaksi vuotta sitten päätin, että lopetan elokuvien teon. Myrsky jääköön viimeiseksi. Elokuvien ohjaamisella en pysty elättämään itseäni, saati perhettäni. Syksyllä, Myrskyn ensi-illan jälkeen irtiottoni sai lisää tuulta siipien alle, kun minut valittiin Espoon kunnanvaltuustoon. Muutuin kertaheitolla taiteilijasta poliitikoksi.

• Eikös tämä tarkoita että olet epäonnistunut taiteilija? Täytyisi tehdä joko sen verran hyvää taidetta että saa kulttuurin tuottamisesta jaettuja palkkioita tai vaihtoehtoisesti sellaisia elokuvia jotka tuottavat rahaa, elannon. Mainostit eläneesi sossun rahalla, politiikka onkin hyvä tapa siirtyä yhdestä tulonsiirrosta toiseen. Ettei vain tarvitsisi tuottavaa työtä tehdä.

Tuntuu lähes enteeltä istua entisenä taiteilijajana ja nykyisenä poliitikkona Suomen entisten kulttuuriministerien seassa. En voi olla ajattelematta, että jos pystyn luomaan uskottavan uran politiikassa, niin tulevaisuudessa kukaan ei voi kiistää pätevyyttäni kulttuuriministerinä.

• Olet täysin väärässä. Olet entinen epäonnistunut taiteilija joka on vaihtanut politiikkaan puhtaasti taloudellisista syistä. Mielestäni paskimman luokan poliitikko ja minä ainakin kyseenalaistan pätevyytesi kulttuuriministerinä. Onneksi emme ole siellä, toivottavasti emme koskaan olekaan.

Alan leikitellä ajatuksella, miten kehittäisin suomalaista kulttuuria, jos olisin kulttuuriministeri. Otan itseni ajatusleikkini lähtökohdaksi. Millä valtiovallan toimenpiteillä minä olisin suostunut jatkamaan työtäni elokuvaohjaajana politikoimisen sijaan? Taidetta suosivan kulttuuripolitiikan sijaan nousevat valtion toimenpiteet sosiaaliturvan edistämiseksi.

• Sinä, sinä, sinä. Poliittisen agendasi kantava teema.

Taiteilija-apurahoja suodaan vain harvoille ja valituille, ja heillekin vain silloin tällöin. Sen sijaan hyvinvointivaltion perustaan kuuluu sosiaaliturvan ulottaminen koskemaan jokaista Suomen kansalaista – tai näin ainakin kuvittelin nuorena juuri valmistuneena elokuvaohjaajana.
Taideteollisen Korkeakoulun lopputyöni, esikoiselokuvani Lauran huone herätti aikoinaan paljon kohua. Palkinnoista ja orastavasta kuuluisuudesta huolimatta en kuitenkaan saanut heti valmistumiseni jälkeen töitä elokuvaohjajana. Se ei minua huolettanut. Ajattelin, että pienen työttömyystuen turvin pystyisin aivan hyvin suunnittelemaan seuraavaa elokuvaani.

• Olet siis tehnyt lopputyön, sinulla ei ole päivääkään oikean elämän työkokemusta ja katsot että sinun pitäisi olla samassa asemassa työttömyysturvassa kuin elokuvaohjaajan työtä oikeasti tehnyt henkilö? Hienoa että suunnitelmasi valmistumisen jälkeen on työttömyyskortisto. Nuorisossa oli Suomen tulevaisuus jo pari vuosikymmentä sitten.

Minullepa ei myönnettykään työttömyystukea. Sen aikainen KELA katsoi, että en ole elokuvaohjaaja, koska en kuulu elokuva- ja videotyöntekijöiden liittoon. Eipä auttanut muu kuin liittyä liittoon.
Saadakseen taidetoimikunnan myöntämän työskentely-apurahan taiteilija alkaa varoa mielipiteitään ja ryhtyy tekemään valtaeliittiä miellyttävää taidetta.

• Väärin. Täytyy tehdä hyvää ja kiinnostavaa taidetta. Se on vaihtoehto itsenäisesti kaupallisesti menestyvälle taiteelle jota voit tehdä aivan omin ehdoin – joudut vain löytämään rahoittajan joka uskoo mahdollisuuksiisi ja kykyihisi elokuvantekijänä. Mutta tämänhän sinä tiedätkin kun olet niin kovasti mainostanut ylivertaista asiantuntijuuttasi nimenomaan tässä aiheessa.

Mutta Elokuva– ja videotyöntekijöiden liittoon ei liityttykään siihen aikaan noin vaan. Päästäkseen sen jäseneksi piti olla kahdeksan kuukautta yhtäjaksoisessa työsuhteessa. Tämä vaatimus on järjetön elokuva-alalla, jossa suurin osa työsuhteista kestää vain muutaman päivän. Kaduin ensimmäisen kerran elämässäni ammatinvalintaani. Elämä metallimiehenä Metalliliitossa olisi ollut paljon turvallisempaa.

• Elokuva-alalla suurin osa työsuhteista kestää muutaman päivän vaatii lähdeviitteen.

Ei siinä auttanut muu kuin marssia sosiaalitoimiston luukulle.

• Juuri näin. "Paskaduuni" ei ole suurelle taiteilijalle vaihtoehto vaan pudottaudutaan välittömästi viimeisen tulonsiirron varaan joka on varattu niille jotka eivät kykene itsestään huolehtimaan.

Kulttuuri-ystävällinen "sossun täti" näki ahdinkoni ja myönsi minulle pikkuruisen "taiteilija-apurahan", jonka turvin saatoin suunnitella uutta elokuvaani.

• On äärimmäisen viihdyttävää että vaahtoat siitä kuinka piratismi syö tulojasi. Suomen veronmaksajathan ovat selvästi rahoittaneet elokuvaasi, miksei heillä olisi oikeutta nauttia "sijoituksensa" tuloksesta?

20-vuotisen taiteilijanurani kannalta merkittävimmät uudistukset Suomen sosiaaliturvassa olivat, että jossain vaiheessa ei enää tarvinnut kuulua liittoon saadakseen työttömyystukea ja toisaalta liittoon pystyivät liittymään myös pätkätyöläiset. Sen sijaan taiteilija-apurahoja ei ole urani aikana koskaan hyväksytty osaksi sitä työtuloa, josta lasketaan sekä työttömyysraha että kansaneläke.

• Et ole maininnut muuta taiteilija-apurahaa kuin sossun toimeentulotuen. Se ei ole apuraha, se on toimeentulotuki.

Höristän korviani. Entiset kulttuuriministerit ylistävät kilpaa uutta sosiaaliturvalakia, joka parantaa apurahalla elävien tutkijoiden ja taiteilijoiden eläketurvaa. En voi olla hymähtämättä. 47-vuotiaana menestyneenä elokuvaohjaajana oma eläkekertymäni on peräti 323 euroa kuukaudessa. On kohtalon ivaa, että sosiaaliturvaa uudistetaan kaipaamallani tavalla vasta nyt.

• Sinä, sinä sinä. Ei se ole kohtalon ivaa, se on normaalia kehitystä. Menestynyt elokuvaohjaaja on aika suhteellinen käsite jos et ole pystynyt tuottamaan sillä elantoasi. En myöskään nopealla internetin selauksella löytänyt mitään sellaista merkittävää tunnustusta jonka perusteella olisit menestynyt taiteellisesti. Poliittisen järjestön agendalatautunut "tunnustus" ei minun kirjoissani ole sellainen meriitti.

Entisten kulttuuriministerien keskustelu muuttuu yhä hilpeämmäksi. Kalevi Kivistö kertoo, miten kysymys taiteilijapalkasta herätti kiihkeän keskustelun hänen kaudellaan. Arvovaltaista yleisöä naurattaa, myös minua. Muistan, miten taiteilijapalkka ällistytti aikoinaan minut, nuoren lukiolaistytön. Miten joku voi saada palkkaa siitä, että tekee työkseen, mitä huvittaa?
Sitten - ällistyen itsekin oivallustani – parjattu taiteilijapalkka olisi ollut juuri se tekijä, joka olisi saanut minut jatkamaan elokuvaohjaajan uraani. Taiteilijapalkka olisi suonut minulle vuokrarahojen riittämättömyyden murehtimisen sijaan rauhan keskittyä taiteen tekemiseen.

• Minäkin ällistyin että oivalsit

Urani aikana olen saanut työskennellä muutaman vuoden valtion taidetoimikunnan myöntämän työskentelyapurahan turvin. Nämä vuodet ovat jääneet mieleeni intensiivisinä luomisen kausina. Elokuvan Heinähattu ja Vilttitossu jälkeen apurahaputkeni katkesi kuin seinään. Uskon, että tähän vaikutti se, että "olin ollut tuhma". En totellut Heinähatussa ja Vilttitossussa näiden kahden pienen tuittupään luoneiden kirjailijoiden tahtoa, vaan ohjasin elokuvan oman näkemykseni mukaan.

• Minä en usko "tuhmuuteesi". Epäilen että apurahoja myöntävä taho katsoi että olet apurahasi saanut ja on aika tukea myös muita luovan taiteen tekijöitä. Ehkäpä siellä katsottiin että apurahoille ei ole saatu riittävää vastinetta, ts. kulttuurillisesti arvokasta taidetta.
• Toivon myös että saat joskus itse maistaa omaa lääkettäsi kun joku "raiskaa" luomuksesi tekemällä siitä uudenlaista taidetta jota sinä et ymmärrä. Voin vain kuvitella sen pyhän suuttumuksen määrän.

Taiteilijan vapautta ylistetään juhlapuheissa. Todellisuudessa kulttuurin valtaeliitti määrää pitkälti, millaista taidetta Suomessa luodaan. On luonnollista, että saadakseen taidetoimikunnan myöntämän työskentely-apurahan toimeen tulemisen rajamailla kituuttava taiteilija alkaa varoa mielipiteitään ja ryhtyy tekemään oman taiteenalansa valtaeliittiä miellyttävää taidetta. Vain kaikille taiteilijoille yhtäläinen taiteilijapalkka pystyisi estämään konsensustaiteen.

• Yhteiskunnassa epäonnistuneet haukkuvat usein valtaeliittiä. Suomessa on kohtuullisen vapaa taiteen ilmaisunvapaus, toistaiseksi. Juuri sinun informaation ja kulttuurin vapautta rajoittavat mielipiteesi Espoon kaupunginvaltuustossa ja vihreiden tietoyhteiskuntaohjelman uudistustyöryhmässä ovat mielestäni suurin vaara taiteelle suomessa. Etkö juuri nyt itse kuulu tähän parjaamaasi valtaeliittiin?

Taiteilijapalkkaa kritisoitiin aikoinaan ankarasti siitä, että se asettaa taiteilijat etuoikeutettuun asemaan muihin kansalaisiin nähden, sillä on myös muita ryhmiä, jotka jäävät Suomen sosiaaliturvajärjestelmän ulkopuolelle, kuten itsenäiset ammatinharjoittajat ja pienyrittäjät. Ajatusleikkini kulttuuriministerinä päätyy synteesiin: Kaikki Suomen taiteilijat, putkimiehet, remonttireiskat, tilintarkastajat, taksikuskit ja free-lance–toimittajat, liittykää yhteen ja vaatikaa kansalaispalkkaa!

• Olen täsmälleen samaa mieltä. Kansalaispalkka myös meille, jotka eivät uskalla perustaa yritystä Suomeen pelätessään menettävänsä kaiken sosiaaliturvansa.